On my old blog I used to do food diary posts and talk a little bit about my workout routine. The reason that I haven't done it here yet is that in the past year or so my life has been so crazy and hectic that I very much fell off my routine and created a terrible cycle of dieting and bingeing. It was my decision that as soon as I'd get to France and start a quieter life I'd start training properly again and sort out my diet.
Before having children I never exercised properly. I'd go to the gym regularly for a month and then not go at all for two. And even when I went I fell into the category of women who read a paper whilst lazily pedalling away on a cross trainer, year after year, never seeing any changes in their body or fitness levels. I now know that it's impossible to read whilst working out! IF you're actually working out that is!
After having my first baby I quite quickly got into the best shape of my life. I was determined to shed the baby weight and I did that in a very well planned, healthy way rather than by starving myself. I also started training with a Personal Trainer and learned what it actually meant to work out. Most of my training was high intensity. I saw results quicker than I had ever expected and maintained my routine until I got pregnant again.
After my second baby I again lost most of the weight I had gained and was back in my old clothes in a matter of weeks. However I didn't get into the same workout routine and for some reason started having really bad sugar binges, which meant that I never lost the last few kilos. I can't remember when exactly they started but every week I was on a diet, eating clean for four days and bingeing for three. I worked out but due to one reason or another kept on changing gyms and routines and ended up not really training that hard or regularly. And even if I had it's impossible to out-train a bad diet!
Not being happy with your body is one thing but feeling terrible guilt over your eating is another. It makes you feel very low. This cycle continued on and off until now. Or I should say until a couple of weeks ago. In fact I can even tell you the date of my latest binge... it was exactly two weeks ago. Now you can laugh but this is the longest I have managed not to do it in two years. It's a start.
(Can you spot George the dog??)
I don't know what I weigh right now but I have a pair of trousers that I haven't been able to fit into since having my second child. I haven't been anywhere near able to do them up. After ten days of managing to stay off sugar and bingeing (I've started following James Duigan's clean eating principles and recipes again) plus training regularly in high intensity style (I've found an amazing Personal Trainer at a nearby gym) I decided to see how far I had to go to fit into them again and was so surprised when they slipped on comfortably! That's how bad sugar is for you!! Only ten days without it and my hips were a couple of centimetres smaller. And I do eat. I eat a breakfast, a snack, a lunch, a snack and a dinner every day. I cook everything in plenty of coconut oil, I pour olive oil in my salads and have avocado, nuts and full fat natural yogurt every single day. I just don't eat sugar and processed foods (they're all full of sugar anyway). Good fat doesn't make you fat, sugar does. I've known that for a long time and absolutely believed it but the past couple of weeks have been a great reminder of it.
My goal for this summer is to get back into that shape of my life that I was in three years ago. I don't have scales and I'm not going to get them. I'm going to keep on using the mirror and those trousers as an indication of where I'm at. Dieting and bingeing really makes you feel awful. Eating clean and working out regularly makes you feel strong, healthy, energetic, happy and positive about life. I hope I never loose sight of that again. Of course I will have my moments and I will go through some failures but I'm hoping that telling you guys all this will help me not to stray so easily :-) Apart from that one cheat meal that I've been told to have every week! Last week it came in a format of a dinner out in a restaurant where you just couldn't say no to the numerous courses of delicious food not to mention the different types of bread between the dishes and the to-die-for dessert. I'll tell you more about that meal in another post. I'll also keep you up-to-date on my progress over the summer and start doing posts about my workout routine. Maybe I'll even include a food diary post or two.
I want to wish the best of luck to all the lovely ladies out there wanting to change their lifestyle. It's hard at times but definitely worth it. Why to feel bad forever when you can change it? That's what I'm telling myself when I get tempted by the highly addictive drug called sugar.
Now I'm off to cook myself some yummy dinner. I'd like to say that I'm going to enjoy a peaceful and relaxing evening eating outside listening to the birds sing but that's not going to happen... Our neighbours have been partying non-stop for two days and it doesn't sound like they're about to finish anytime soon. Well at least the music they are playing is pretty good! :-)
Minna x
Voi Minna! Voin samaistua tähän niin paljon... toki mulla ei oo lapsia, mutta paino on heitellyt viime vuosien aikana 20 kiloa ylös ja alas ja takaisin ylös. Mulla oli samoja binge-hetkiä talvella ja onneks oon niistä nyt päässyt eroon. Nyt on haasteena kesällä jaksaa treenata. Naurattaa, että talvella jaksoi käydä salilla 5 krt viikossa mutta nyt kesän tullen ei nappaa yhtään vaikka oonki oikeastaan lomalla eikä oo koulua+työtä. Tsemppiä sulle jatkoon, ja mulle kans haha :)
ReplyDeletePainon heittely on aika masentavaa... Mulla on kyse pienestä määrästä kiloja tohon 20:een verrattuna, joten voin vain kuvitella kuinka rankkaa se on sulle ollut! Tosi kiva kuulla, että oot päässyt binge -hetkistäsi :-) Tosi paljon tsemppiä sullekin jatkoon!!!
DeleteMoving and travelling would make a routine so difficult, I find routine difficult enough when I am in the one place. Good luck!
ReplyDeleteThank you Kacie! Yes it does make it difficult but when there's a will there's a way... I just have to make more of an effort!
DeleteMielenkiintoinen postaus. Kun itsekin kamppailee samojen mielentilojen ja haasteiden kanssa, vertaistuki jeesaa. Samaa mieltä Kacien kanssa, että teidän menevässä elämässä säännöllistä kuntoilurytmiä on varmasti vaikea ylläpitää. Ei ole sama lähteä kunnon juoksulenkille missä vain!
ReplyDeleteVähän yllätyinkin sun postauksesta, olen saanut käsityksen, että pääsit myös kuopuksen jälkeen nopeasti mittoihisi, ja pystyit kadehdittavan hyvin pysymään tiukassa sokerittomassa, herkuttomassa linjassasi - tätä vielä sulta kysyin joskus :) Mutta ehkä sulla silloin oli se healthy eating -kausi. Ihastelin nimittäin sitä, että pysyit niin kurissa, vaikka arki pienten kanssa on aika työteliästä, ja ainakin minä palkitsen itseni usein karkilla ja hyvällä viinillä for sure ;) Mutta lohduttavaa, olemme kaikki inhimillisiä olentoja. Kesällä on mun mielestä helpompaa pysyä ruodussa, kun tekee mieli vain lähinnä kevyitä salaatteja ja auringossa on ihana liikkua. Tai no, tavallaan, yritys ainakin :)
Mä uskon kyllä, että hyväkin rasva lihottaa, jos sitä ylen määrin syö. Samat kalorit ne on siinäkin. Kohtuus taitaa olla se juttu, mutta ainakin itselläni kohtuus määreenä on joskus hieman suhteellinen käsite ;)
Ihanaa viikkoa sinne! Toivottavasti naapurit (teinejä??) ovat jo hiljentyneet :)
Pääsin MELKEIN mittoihini nopeasti... mutta en kuitenkaan täysin. Joku vaan jäi vähän tökkimään. Muistan kun kysyit asiasta ja oikeessa olet, olin varmasti sillon hyvässä kaudessa ;-) Mun hyvät kaudet on tosi hyviä ja huonot kaudet sitten tosi huonoja. Yhtäkkiä tajusin, että ne huonot kaudet on alkaneet kestää kauemmin ja kauemmin. Ei enää vain yksi binge day vaan monta peräjälkeen. Ja määrät hurjia. Yleensä nämä sijoittuivat aina matkojen viimeisiin päiviin tai ihan normaalisunnuntaihin, josta sitten venyivät maanantaille ja usein tiistaille. Ei hyvä.
DeleteMä uskon, että jos et oikeasti syö sokeria, voit syödä niitä hyviä rasvoja aika huoletta. Let's face it, kukaan ei ala ylenmäärin ahmimaan avocadoja, ha. Pähkinöitä ehkä voisi alkaakin... niiden kanssa pitää mun ainakin yrittää rajottaa niitä määriä.
Naapurit jaksoi olla mun mielestä lähinnä huvittavia, kunnes alkoivat kääntämään volyymiä ylös kello kaksi yöllä... Avasin ikkunan ja huusin niin kovaa, että kurkku on vieläkin kipeä, että are you guys actually being serious? Musiikki loppui siihen :-) Eivät ole teinejä, vähän alta kolmekymppisiä...
Kiitos Katariina kommentista ja tsemppiä sinnekin näiden haasteiden kanssa!
Ai kamala, mun on niin vaikea ajatella, että sä repsahdat! Oikeasti. Tai että binge day jää päälle (ihana sana muuten haha). Olen saanut susta niin lujatahtoisen ja tinkimättömän vaikutelman, mitä tulee syömiseen ja osin kuntoiluunkin. Etenkin viime kesäkuvistasi Instassa ajattelin, että olit jopa mun makuun liian laiha. Mutta toki, meillä kaikilla on omat tavoitteemme ja fiiliksemme omasta itsestä. Ja uskon kyllä senkin, että kaikki ihanat ravintolat, jossa sä syöt, tarjoilevat aivan ihania jälkiruokia kans :)
DeleteTarkoitin noilla hyvillä rasvoilla sitä, että harvahan pystyy karsimaan sokerin kokonaan ruokavaliostaan. Eli jos lotraat öljyllä, pähkinöillä yms, mutta kuitenkin on niitä sokerihetkiä myös, niin on hyvä pitää kohtuu molemmissa. Ja juu, avokadoa ei ehkä ahmita, mutta kyllähän kesällä on ihana valutella öljyjä vähän joka ruoan ja salaatin päälle. Mä ainakin :) Pähkinöissä en oikein pitä rajoja, tulee kuitenkin kausia, joilloin niitä syökin vähemmän, ja toisaalta onhan ne täynnä kaikkea muutakin hyvää.
Hei pakko kommentoida tähän tota sokeriasiaa. On todellakin mahdolilsta karsia KAIKKI sokeri ruokavaliosta jos näin haluaa. Tai mun kohdalla KAIKKI ei sisällä hedelmäsokeria. Mutta kaikki makeutusaineet kyllä. Ja se on oikeasti mahdollista, tosin silloin ei voi syödä mitään valmista. Ja oon yhtä mieltä Minnan (meinasin kirjoittaa Maria, selkeästi jäänyt se Maria mieleen. :D) kanssa, että sokeri on niin paljon pahempaa kuin rasva. Mä en ollenkaan seuraa mun rasvan käyttöä (tai no, välttelen sipsejä ja ranskalaisia) mutta kaikista eniten sokeria. Olen ollut monta kuukautta sokerittomalla ruokavaliolla, ja välillä voi lipua, mutta tunnistan nykyään jos lipsuu likaa ja alan palata vanhoihin rutiineihin. Hienoa että sen itse jo tunnistaa. :) Mutta kyllä mäkin herkuttelen ravintoloissa ja silloin syön myös sokeria. :)
Delete/Mariiia
Mielenkiintoinen postaus, tässä Snickers-jäätelön ja cappuchinon kanssa lueskelin :P
ReplyDeleteTuota sokeriasiaa olen miettinyt paljon omalla kohdallani, koska välillä (yleensä alkuillasta) tulee hetki, että tuntuu, että on PAKKO saada jotain herkkua, muutama pala suklaata, lasten viikonlopun karkkipussien jämiä tai muuta. Ihan selvä HIMO, ei liity esim. verensokerin heittelyyn mitenkään. Lomalla tulee syötyä jäätelöä JOKA päivä ja vaikka urheilen melko paljon, silti sitä itseä ärsyttävää löysää "sokerihöttöä" on mahanseudulla ihan riittävästi. Yäk, mutta sitten kun kaapissa on suklaata, ei se höttö enää tunnukaan niin isolta ongelmalta ja kappas, taas on suklaata kädessä.
Syy, miksi en ole aloittanut sokerivieroitusta (sen ilmiselvän asian lisäksi, että olen mukavuudenhaluinen kermapeppu) että koen sen jotenkin vaikeaksi toteuttaa. Missä kaikessa on sokeria (todella monessa ruuassa varmasti) ja kuinka tarkkana sen kanssa pitää olla, esim. voiko syödä hedelmiä, onhan niissäkin sokeria? Pitääpä todella ryhdistäytyä asiassa ja alkaa ottaa selvää :)
Kiitos mielenkiintoisesta ja inspiroivasta blogista ja kaunista kesää!
Ha, snickers -jäätelöä ei ookaan tullut syötyä vuosiin, hyvää!!
DeleteSokeri on todistetusti addiktivoivampi kuin monet huumeet. Joten ei ole ihme, jos tulee fiilis, että on PAKKO saada. Mutta sulla ei näköjään ole sen kanssa mun kaltaista ongelmaa kun pystyt jättämään sen siihen muutamaan palaan suklaata kerrallaan. Mulla ei ole toivoakaan, joten kylmä linja on ainoa keino päästä tästä kierteestä eroon.
Mun mielestä sokerista irrottautuminen käytännön tasolla on helppoa. Mä olen niin kauan kuin muistan syönyt sokerittomasti (paitsi sitten tosiaan kun on ahmimispäivä/t menossa)... En syö eineksiä, en mitään valmista, enkä perunaa, valkoista pastaa, riisiä tai leipää. Enkä kaipaa niitä laisinkaan. Marjoissa on alhaisempi sokeripitoisuus kuin hedelmissä plus niistä saa paljon hyvyyttä, joten pysyttäydyn niissä ja jätän hedelmät aika pitkälti väliin. Mulla nimittäin jopa hedelmät saattaa aiheuttaa sen sokerihimon! Ja monissa niissä on valitettavasti aika paljon sokeria ja aika vähän mitään muuta.
Tsemppiä sinne jos päätät aloittaa sen sokerista irrottautumisen! :-) Ja kiitos kommentista!
Mielenkiintoinen postaus! Kirjoitinkin vanhaan blogiisi että minäkin olin ensimmäisen lapsen jälkeen elämäni kunnossa, hoikempi kuin ikinä, ja sitten vielä tulin vähän jumppailleeksi hoikasta olemuksesta innostuneena, ja kroppa senkuin parani ;) Sain toisen lapsen vähän jälkeesi, ja palauduin vanhoihin mittoihini hyvin nopeasti. Olen myös vältellyt nopeita hiilareita ja yritän syödä mahdollisimman prosessoimatonta ruokaa, ja sillä metodilla kyllä pysyy helposti hoikkana ihan ilman kuntoiluakin.
ReplyDeleteViime syksynä kuitenkin alkoi tuntua että pää hajoaa kun on 24/7 vain lasten kanssa, ja oli pakko keksiä joku harrastus että pääsee välillä viettämään omaa aikaa. En keksinyt mitään muuta kuin kuntokeskuksen jäsenyyden. En juurikaan tykkää kuntoilla, mutta toki se hyväksi olisi. Olen siis nyt käynyt yli talven salilla, yleensä 2 kertaa viikossa. Tämän kevään aikana kerrat ovat flunssien takia jääneet aika vähäisiksi, mutta olen yrittänyt palata rutiiniin taas. Eilen taas kampesin itseni salille, ja ihmettelin siellä että mistä ihmiset saavat motivaation kuntoilla?? Ja milloin siihen kuntoiluun pitäisi jotenkin jäädä koukkuun? Kuntosalilla käynti on edelleen kuin tervan juomista, ainoastaan infrapunasaunassa istuminen ja lehtien lukeminen kuntoilun jälkeen on mukavaa. Harkitsin jo jäsenyyden irtisanomista, mutta yritän kuitenkin edelleen oppia pitämään kuntoilusta. Onko sinulla tai muilla lukijoillasi jotain vinkkejä tähän asiaan? Ruokavaliosta kiinni pitäminen on minulle hyvin helppoa, mutta olisi kiva jos kuntoilusta oikeasti oppisi pitämään ja sinne lähtisi ihan mielellään... Help me out!
Mulla on sun kysymykseen mun osalta erittäin vahva ja varma vastaus: siihen jää koukkuun sitten kun näkee tuloksia! Ja niitä tuloksia ei valitettavasti näe, ellei näe asian eteen vaivaa ja ole valmis tuntemaan "kipua"... ensinnäkin kannattaa miettiä sitä, mitkä ne omat tavoitteet ovat ja sen jälkeen, miten niihin päästään. Suosittelen lämpimästi Personal Trainerin kanssa tapaamista ainakin pari kertaa, alkuun päästäksesi. Heitäkin on monenlaisia. Itse valitsen aina Trainerin, jonka omasta kropasta näet, että hän tietää mistä puhuu :-) High Intensity -tyyli on ainakin mulle se treenaustyyli, jolla saa tuloksia aikaan. Siitä tyylistä on netti tietoa pullollaan, kannattaa googlata se. Esimerkkivideoitakin löytyy loputtomiin.
DeleteSä olet hyvässä tilanteessa kun sulla on jo ruokavalio kunnossa. Oikealla treenauksella näet varmasti tuloksia nopeasti. Sanoisin, että kaksi kertaa viikossa ei välttämättä johda niihin, mutta kolme kertaa alkaisi jo olla more like it. Sen on tosin satuttava ja hiki on tultava ;-) No pain no gain! Olen expertistä kaukana, mutta olen hakenut viime vuosina asiasta aika paljon tietoa ja puhunut monen ihan oikean expertin kanssa :-)
Muuten löytyyköhän Suomesta Boot Camp -tyylisiä treenejä...? Lontoossa niitä järjestetään puistoissa ja ne kuulostavat tehokkaalta treentyyliltä. Salien järjestämät Body Pump yms. tunnit kun saattavat olla aika yksipuolisia, eivätkä kovin haastavia. Niissäkin toki on varmaan eroja.
Tsemppiä Kaisa!!!
Ihana tsemppaava viesti! :) Ongelma taitaa olla se, että mulla ei oikein ole tavoitteita kropan suhteen. Ruokavalio pitää aika hyvin kuosissa, toki treenaamalla saisi vielä loppusilauksen aikaiseksi. Tarvitsisin kyllä jonkun piiskaamaan, koska olen huomannut että mukavuusalueen yli meneminen on vaan liian vaikeaa yksin. Pääsin talvella osallistumaan X-method tunnille (personal trainerin vetämä yksityistunti) ihan vain testimielessä, ja se oli kyllä aivan mahtava! Olin siitä todella innoissani, koska ikinä ennen en ole saanut paikkoja niin kipeiksi että teki vielä kolme päivää sen jälkeen kipeää kävellä! :D Harmi että se oli niin kallista, että en kyllä tässä elämäntilanteessa raskii. Voisin tietty alkuun osallistua edes noille ohjatuille Body pump tunneille, koska siellä ei kehtaa jättää tekemättä vaan on pakko jaksaa mukana loppuun asti ;) Ehkä rohkaisen mieleni ja seuraavaksi osallistun, en ole nimittäin vielä koskaan käynyt sellaisella! Kiitos tsempistä, yritän paneutua asiaan ja miettiä tavoitteita jotka motivoisi.
DeleteMä olen kerran, ennen tytön syntymää kokeillut luopua sokerista ja viljasta. Se oli aluksi tiukkaa, mutta helpottui päivä päivältä. Jotain kuitenkin meni pieleen ja mulle tyypilliset "sydämen tyhjälyönnit" (mä en ole varma miksi niitä sanotaan), mitkä sinänsä ovat vaarattomia mutta ikävän tuntuisia, lisääntyivät. Nostin hiilarin määrää ruokavaliossa ja tilanne tasaantui.
ReplyDeleteNo, sokeri ei ole yhtä kuin hiilari ja toisinpäin, eli sellaisella järkevällä vähäisellä hiilaridieetillä olo olisikin varmaan hyvä, mutta luopumisen tuska on muutaman ensimmäisen viikon aikana suuri. Jos kestäisi ne ensimmäiset pahimmat...
On muuten mielenkiintoista lukea muiden kertomuksia siitä, milloin ovat aloittaneet säännöllisen urheilun ja miksi. Mäkin aloitin vasta kun tyttö syntyi. Musta tuli äiti ja samalla juoksija. Nimenomaan juoksija, koska juoksemista oli helppo toteuttaa missä vaan ja mihin aikaan vaan. Ja siitä se kipinä sitten syttyi ja levisi :)
Mulle vilja ei ole ongelma... jätin valkoiset viljatuotteet pois ruokavaliosta monia vuosia sitten, enkä kaipaa niitä. Muutaman kerran vuodessa otan valkoista leipää ravintolassa, mutta pasta, riisi ja peruna eivät ole mun makuun. Syön kyllä joka viikko ainakin pari kertaa puuroa tai ruisleipää ja saahan hiilareita vihanneksista ja marjoistakin, joten en koe ruokavalioni olevan hiilariton.
DeleteOngelmani on siis se hitsin sokeri! En pysty kohtuuteen sen kanssa, joten koitan tiukkaa linjaa :-) Miten syöt nyt? Kohtuudella viljaa ja sokeria vai et ollenkaan?
Nostan sulle ja muille juoksijoille hattua! Musta ei ole siihen muutaman kilsan lenkkejä lukuunottamatta. Tylsistyn, jonka seurauksena tuntuu siltä, etten kerta kaikkiaan jaksa enää...
Minna, kommentoin nyt ekaa kertaa, koska koen parantuneeni sokeririippuvuudesta, ja haluan kertoa, minä uskon toimineen :) Syitä on mielestäni kaksi: isot aamiaiset ja riittävästi muita hiilareita. Aina välillä katson kaupan karkkihyllyä tai kahvilan leivosvitriiniä ja totean, että muuten voisin kyllä, mutta kun ei tee yhtään mieli. Siis riittävästi ruokaa oikeilla aterioilla, ja peruna takaisin lautaselle, on vienyt mun makeanhimon täysin!
ReplyDeleteMä uskon sua ainakin aamiaisten osalta... Olen nyt viimeiset pari viikkoa pitänyt huolen siitä, että aloitan päivän kunnollisella, proteiinia sisältävällä aamiaisella ja se tosiaan auttaa. Ja muutenkin, etten päästä itseäni nälkäiseksi. Perunoista en välitä lainkaan, mutta puuroa ja ruisleipää syön ja tosiaan onhan marjoissa ja vihanneksissakin hiilareita.
DeleteKiva kuulla, että sä olet onnistunut parantumaan sokeririippuvuudesta! Antaa toivoa! :-)
Mulle eräänlainen herätys oli se, kun jouduin mittaamaan sokerit säännöllisesti. Huonoin olo oli aina, kun sokerit oli koholla, mitä aina "hoidin" syömällä lisää sokeria... Mut nyt on hyvä, kun syön enemmän marjoja, kuin hedelmiä ja muutenkin olen vähentänyt sokeria oikeastaan ihan kaikessa. Alkoholia tulee juotua kesällä helposti liikaa ja siinä jos missä sitä on. Oletko kokeillut kylmäpuristettua avokadoöljyä? Ihana salaatinkastikkeena. Suosittelen.
ReplyDeleteNo niin juuri... siitä ei tule hyvä olo. Eihän sokerissa ole ihmiskeholle yhtään mitään hyvää, pelkkää pahaa, joten miten siitä hyvä olo voisikaan tulla. Viini on mulle se sokeri, josta en aio luopua, mutta sen suhteen mulla ei ole ongelmaa, sillä se ei maistu sokerille, eli aiheuta ahmimissessiota. Kohtuus sen viininkin kanssa toki, eli yritän välttää sitä, että vaan tavan vuoksi otan lasin viiniä aterialla. Jätän ne viinin nauttimiset enemmän spesiaaleihin tilanteisiin. En ole kokeillut avokadoöljyä. Laitanpa ostoslistalle! Kiitos kommentista :-)
DeleteWhat a great post with your unusual great humour. I agree so much on my recent holiday I did go to the gym but ate and drank too much and was on my backside for most of the holiday. I came home up 4 pounds. I have adopted clean living coupled with yoga, spinning, pilates walking but I must admit I do lapse at the weekends. But hey life's for living. I am much fitter now but heading away for the summer in 2 weeks so I will try and follow your advise.
ReplyDeleteThanks Inge! Yes holidays are a difficult one... So much lovely food around and it's hard to get yourself in the gym when you're not in your normal day-to-day routine. Life is certainly for living and that is actually the reason I need to cure my sugar addiction! They're not worth the guilt you feel over it... plus obviously they harm your body. Good luck with clean living during your holiday! And enjoy! :-)
DeleteThanks for an inspiring post. I'm a sugar addict myself, and just now really seeing its effects on my body... Not a pretty sight. I have followed your blog for a long time, and will do even more so, now that your clean eating and work-out boost will motivate me to attempt the same. I wish you the very best of all summers, feeling good about your beautiful body!
ReplyDeleteSugar is so bad for our bodies... cellulite, fat your middle etc etc mostly due to sugar. It's also terrible for your skin! And obviously not to mention the illnesses it feeds. I wish you the best of luck with your attempt to get sugar free. And I really recommend getting James Duigan's clean eating books. Reading them cover to cover does make you think twice about eating that chocolate bar (or 10, ha!) again. I wish you a lovely summer too!
DeleteMielenkiintoinen postaus. Itse en osaa samaistua tuohon sokeririippuvuuteen mutta halusin kommentoida ruokavaliota muuten. Itse luovuin maitotuotteista ja kotimaisista viljoista lapseni maitoallergian vuoksi. Se avasi silmat monella tapaa. Paino putosi rytinalla ja kun imetyksen jalkeen pitaydyin dieetissa en ole koskaan voinut paremmin fyysisesti mutta myöskään paino ei ole heitellut lainkaan vaikka kiireisen uran vuoksi ei ole aikaa treenata lainkaan . Itse en siis vastusta riisia "vaaleana hiilarina", silla tuli todistettua ettei silla pysty lihoamaan :) huomasin myös etta kaikista maitotuotteista (voi, kerma,maito,jogurtti,rahka,kermaviili jne) tulee ne piilokalorit ja elainperaiset extra rasvat eika olo tayty samalla tavalla kuin tuotteista joilla nuo maitovalmisteet voi korvata tai olla jopa kayttamatta lainkaan. Kaikille, jotka painivat jojottelu paino-ongelman kanssa suosittelen maidotonta ruokavaliota. Onhan se tieteellisestikin todistettu etta maitoa karttava "valimeren dietti" on yksin historian terveellisimmista :) T: uraäiti Lontoosta
ReplyDeleteKiva kuulla sun tarina! Mäkin uskon sataprosenttisesti siihen, että me länsimaisessa yhteiskunnassa syödään aivan liian paljon maito- ja viljatuotteita ja tosiaan, että jos ne jättää pois ruokavaliosta paino tippuu ja voi paremmin. Minäkään en syö oikeastaan mitään muita maitotuotteita kuin maustamatonta jugurttia. Niitäkin on mun mielestä hyvin helppo vältellä. Hauskaa viikonloppua!
DeleteHi Minna, I can totally relate to this. I have twin girls aged 19 months and all the weight (believe me I was huge) just fell off except the last five kilos. I have also found since having children I crave sugaring treats, I put it down to tiredness and wanting that sugar hit. I don't remember even craving any food in my early 20's! It is super hard to give up sugar, I am trying ATM, because I don't think it makes me feel good either, but gosh it is tempting to give in! Good luck and you look really great btw, you have excellent dress sense too :) Aneka
ReplyDeleteHi Aneka, nice to hear your story too! It certainly is difficult to give it up as it tastes so damn good, ha! But I must say I'm now 2.5 weeks in and I'm not craving it. I don't let my mind to even entertain the idea of having it. I'm in a zone... I just really want to stay in it this time! Good luck to you too in your attempt to giving it up. Hope it goes well. And thank you very much for your comment! :-)
DeleteHyvä, rehellinen ja motivoiva postaus!
ReplyDeleteItse myönnän olevani täysin sokerikoukussa ja allekirjoitan että sokeri on huumeista pahin. Vaikeaksi asian tekee, että kun oikeiden huumeiden käyttäjiä moralisoidaan ja heille tarjotaan apua, niin sokerikoukkuun jääneitä ei ymmärrä kuin toinen samassa koukussa rimpuileva. Ajatella jos heroiinin käyttäjällekin tarjottaisiin aina pieniä annoksia päiväkahvin ohessa....
Ja samoin kuin oikeat huumeet, ainakin itse "tarvitsen" koko ajan suurempia määriä sokeria, joka johtaa holtittomiin tilanteisiin. Miten itse kuvailisit binge dayta, tuleeko sinullekin tarve syödä vaikka ei todella enää ole nälkä? Miten paljon syöt binge dayna? Itse saatan kerralla syödä kevysti 400-500g irtokarkkeja ja olo on sen jälkeen karmea.... Aina sen jälkeen päätän: Never again, mutta valitettavasti päätös usein unohtuu iltaa kohden. Onneksi ei kuitenkaan päivittäin! Paras "estolääkitys" on varata jokin liikunta alkuiltaan niin silloin ei tule syötyä sokeria ennen sitä eikä sen jälkeen. Hyvä ruokkii hyvää :) Arki on parasta kun helpommin itse voi päättää ruokailuistaan. Lomilla kun kaikki muutkin rutiinit ovat päälaellaan niin tulee helpommin hällä väliä -asenne.
Sokeri on ihollekin myrkkyä jo sellaisenaan, mutta vielä enemmän se korostuu kun irtokarkkien jälkeen ei tule syötyä mitään mikä olisi terveellistä. Yäk.
Tsemppiä kaikille samassa tilanteessa oleville! Jo asian tiedostaminen ja pohtiminen on askel parempaan!
Aika hyvä vertaus! Oikeassa olet, sokerin syömiseen on melkeinpä sosiaalinen paine. Monissa tilanteissa eteen lykätään kakkuja ja keksejä ja jos kieltäytyy kohteliaasti, saa osakseen, että "hei come on kyllähän sä nyt yhden voit ottaa". Mä en voi! Muuten otan kymmenen!
DeleteMinä syön binge daynä itseni aivan järkyttävän ähkyksi... Eli paaaaljon sen nälän ohi. Voin helposti syödä tuon saman määrän irtokarkkeja tai jotain muuta vastaavaa makeaa. Irtokarkit eivät ole Suomen ulkopuolella se mun himotuksen kohde, mutten tiedä miten Suomessa pystyisin ohittamaan ne mahtipontiset irtokarkkihyllyt.
Oikeassa olet muuten siinäkin, että hyvä ruokkii hyvää. En mäkään salitreenien jälkeen ole ikinä suklaata lähtenyt ostamaan...
Tosi paljon tsemppiä sinnekin ja kiitos kommentista!
What a lovely and honest post! I have been reading your blog for a long time,but unfortunately lousy at commenting...I am also trying to "clean up my act' ,I have Mr Duigans books and love them! I used to be addicted to sugar free sodas like Diet Coke and Pepsi Maxx and I believe they made me put on a lot of weight.I have cut out all artificial sweeteners and after 3 months on water,herbal tea and occasional cappuccino and the odd glass of wine I feel great.I have no desire to drink these soft drinks anymore.What I am trying to say-we all have our weaknesses .It takes a lot of willpower,but with time everything gets easier.I still have quite a few kilos of over weight,but feel very positive and hopeful that I will shed them .There is no quick fixes,so patience and determination is a virtue : ).Looking forward to your training and food diary posts for inspiration.Have a lovely and healthy summer!
ReplyDeleteMimi
Hi Mimi! You're right there are no quick fixes. The quick fixes are the ones that drive us to fail... in my case to binge on sugar. James Duigan talks a fair bit about the "light" products such as sodas and how incredibly bad they are for us. Well if you read the ingredients there's not a tiny bit of anything natural in them so how could they be good. Well done for managing to cut out your addiction! You too have a lovely summer!
DeleteMinakin uskon etta sokeri on ihmiselle myrkyllista. Myos erittain koukuttavaa. Jostain muistan lukeneeni etta kemiallisesti ei ole kaukana heroiinista, ja jopa koukuttavampaa kuin tuo huume. Joten ei ihme etta meidan on niin vaikeaa lopettaa sokerin syominen ja miksi ne "binge" kaudet jaa paalle. Gary Taubes on myos kirjoittanut asiasta paljon, kirjojakin, mutta googlaamalla loytyy hanen kirjoittama artikkeli New York Times lehteen. Googlaa vaikka New York Times article on toxic sugar.. Tieto lisaa tuskaa, ja tuon artikkelin lukemisen jalkeen ei vahaan aikaan tee mieli sokeria!
ReplyDeleteMinäpä googlaan, kiitos paljon vinkistä. Kun nyt hiljattain luin James Duiganin kirjan kannesta kanteen, ajatuksen kanssa, auttoi kaikki se tieto sokerin haittavaikutuksista tähän projektiin lähtemisessä. Mun mies on myös näistä asioista todella kiinnostunut ja on katsonut aiheesta sokeri erilaisia dokumentteja tms. ja mielenkiintoista tosiaan on, kuinka koukuttavaksi se on todettu... pelottavaa!
DeleteI think you never eat normal food. just starters, salads etc. I'm 40 years old Finnish woman and my weight is 47 kg. I always eat proper meals including bread and pasta! You need healthy fulfilling food, not just veggies and fish.
ReplyDeleteVery inspiring post! Hi from Germany, I love your blog!
ReplyDeleteI have followed your blog for a while now and in my opinion you do not have enough calories form your daily food intake and this causes your bingeing ... You have compulsive eating habits that have taken a form of healthy eating but in reality are far from healthy. High intensity training with restricted calorie intake is not wise....
ReplyDeleteRegards, Tuulikki